Vie sävel muiston, niittyjen luo
niin palaa mieleen taas onnen aika tuo
taas puron muistan ja loisteen auringon
taas niitty vihrein mun mielessäni on vei sinun luokses tie niin huoleton
Pois on jo niityn vihreys kai
ei puro virtaa pois päivänvalo sai
en enää koskaan kai löytää häntä voi
ken mulle kerran niin suuren ilon soi
yö niityt vihreimmät mustiksi loi
On sadepilvet yllä niittyjen
ystävääni mistään kai löydä minä en
yön usvaan pois jo kaikki häviää
sydämeni lämmön talvi hyydyttää
Jos on sydän lämmin rinnassa sun
niin ehkä kertoo se toiveistani mun
jos vielä muistaa voit niityn entisen
niin saavut jälleen niin uni suloinen
taas alkaa kanssasi saan rakkauden