On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen
Se saattoi vahinko olla
Eikä tapahdu uudelleen
Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
Kantaa laineet laivatkin
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
— Jossain on kai vastauskin
Siskosta tuli jo äiti asuntolainoineen
Ostin kadun mieheltä pyörän
Joudun nyt oikeuteen
Joku toinen aina edellä
Ottaa irti kaiken minkä saa
Mulla kun ei oo mitä oottaa
Ei se paljon haittaakaan
Tässä elämä on:
Oma, kallis, ja tarpeeton
Joki joutava laineillaan
Mua lastuna vie mukanaan
Ja ensin mä vapisin aaltojen alla
Opin olemaan antautumalla
Pohjallakaan ei yksinään olla:
Alakulo on seurana haikeuden
Luulin ennen, että jossain
Mitataan tarkalleen
Milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen
Se on pelkkä harha, perätön luulo
Toiset hölmöt uskoo niin
Jäävät hartiat väkevän, suuren
Pieneksi kuin heikonkin
Miks kysyt, miten käytän
Päivät jotka vielä saan
Tiedätkö, mitä sieltä jostain sitten edes tilataan?
Enkä opi sanomaan, et kaipaan
Vaikka pyydätkin
Joka tapauksessa kaikenlaista annetaan